Mielestä, muistoista, elämisestä!

Olen taas ollut kerran “etuoikeutettu” päästessäni superläheltä seuraamaan elämisen riemua, aitoa innostusta ja innostumista. Olen ollut käsin kosketellun lähellä aitoa elämistä, ilman ennakkoajatusta tai miettimistä seuraamuksista. Elämää parhaimmillaan.

https://www.youtube.com/watch?v=kurk22QaFkg

Mielestä!

Tiedät odottaa jotain, suurta, sinulle tärkeää. Innostut ja mielesi valmistautuu suureen kohtaamiseen. Sähköä alkaa virtaamaan kehoosi, olet hermostunut, perhoset lentelee vatsassa ja sen ympärillä. Ihmiset ympärillä lähes tuskastuvat, eihän he sitä sähköä tunne. Sitten se tulee, kaikki ei olekaan kuten olit ajatellut, mielesi muuttuu, ei se olekaan niin iso juttu. Petyt, et nautikaan täysillä. Miksi et? ………………………………….. Koska olet aikuinen! Lapsi jatkaa päätyyn saakka, jos vain saa mennä. Jos aikuinen ei ammu alas paperilennokkia, joka on taivaalle innostuksen vallassa singottu, lapsi osaa nauttia, innostuksen viemisen kokemukseen, täyteläiseen päätökseen. Opitaanko lapsilta tästä tai palataanko muistoissa lähemmäs lapsuutta, sitä aitoa innostusta, innostumista – asioiden loppuun viemistä, mielen oikeanlaista virran mukana menemistä!

InstagramCapture_e203263d-e5db-46c4-a4a8-a75da31fee1c_jpg

Muistoista!

Olen saanut nauttia poikani seurasta kohta viikon verran, upeaa ja opettavaista, jos/kun vain pitää silmät ja korvat auki. Kiitos Tomas jälleen elämään oppimisen koodeista, niiden virkistämisestä eritoten.

Muistoja tullut taas roppakaupalla lisää, mutta myös niiden verestystä. Muistan 9-vuotiaan innostuksesta jotain, omista kisoista ja kesäpäivistä, tietty myös muista vuoden ajoista, vaikka kesän lapsi olenkin (aina :)) … kävin treenaileen lapsuuden ja nuoruuden maisemissa Laukaassa. Kiertelin hölkällä kirkon mäellä, Kallun tuvan maisemissa, siellä meinattiin polttaa historian havinat joskus 8-vuotiaina ja samassa kirkon mäessä laskin 6-vuotiaana pää edellä pulkan päällä kiveen, sehän selittää LOL. Seurakuntatalolla käytiin kerhossa ja muisteltiin isovanhempien poismenoja. Kävin hautuumaallakin tervehtimässä isovanhempiani, kerroin jälleen kerran ison isot kiitokset heidän panoksestaan pienen miehen kasvussa kohti aikuisuutta. Upeaa nostalgiaa ja muistoja parhaita, veden vihmoessa pilkkopimeältä taivaalta. Ja tottahan toki päädyin Laukaan keskusurheilukentälle, wow mitä muistoja! Yläasteen välituntikisat, kannustusta ja starana oloa 😀 – kiitos kilpakaverit ja upeat kannustajat, oli hienoa laittaa joskus ylemmän luokkalaisia käkättimeen – olisipa kuvia varastoissa, noh muistikuvia ja fiiliksiä ❤ Laukaan kentältä on muuten omia ennätyksiä mm. korkeus 196cm, pituus 671cm, 3-loikka 14.36, keihäs 58.84 ,,, nyt juoksentelin lenkin päälle 10x150m helpon rennosti/palautellen kävelyn verran – vastatuuleen, pimeässä, sateessa ja hymyssä suin, elämästä nauttien. Kokemuksia keräten, muistoista voimaa saaden!

WP_20141026_020[1]

Elämisestä!

Mistä elämä koostuu? Varmaan jokainen näkee sen omalla tavallaan, minulle on aina ollut selvää (myöhemmin jopa ymmärtänyt sen) elää elämää kokemusten kautta. Nitä on karttunut, hyviä kosolti ja huonoja kasapäin, mutta elämän filosofiaani kuuluu elää ja kokea, katua voi sitten jälkikäteen, jos viitsii!

Tässä parista viime projektista kokemuksia sanoin ja kuvin:

http://www.fitlandia.fi/valmentaja-testaa-luolamiehen-jalanjaljilla-osa-4/

http://www.fitlandia.fi/valmentajan-kuntoprojekti-viikko-5/

Ja kohta mennään taas hakemaan uusia kokemuksia Etelä-Afrikasta – tahdotko mukaan? Laita s-postia: mika@personalcoachingacademy.com

Peace – Experience – Life – Love!